Yö Joutsijärvellä

Tuurunkankaan autiotuvan rannassa.

Moninaisista syistä johtuen ovat yöt ulkona ja retket muutenkin jääneet hyvin vähäisiksi. Suunnitelmissa oli pidemmän aikaa ollut käydä kiertämässä Joutsijärven retkeilyalue. Tarkoitus oli viettää reissussa kaksi täyttä päivää ja yksi yö. Mukaan olin ajatellut ottaa vanhimman tai kaksi vanhinta lasta. Kalenterissa tuntui kuitenkin olevan kaikki viikonloput varattuja, eikä viikolla pystyisi tuollaista retkeä tekemään. Vuoden ensimmäiseen viikonloppuun päätin kuitenkin väkisin mahduttaa vierailun Joutsijärvellä ja yöpyä siellä.

Aikaa retkelle oli käytännössä vain tuo yksi yö. Perjantaina lähtö venyi töiden takia ja lauantaina oli kiire pois, koska illaksi oli sovittu ohjelmaa. Koska aikaa oli vähän piti reittiä soveltaa melkoisesti, varsinkin kun tarkoitus oli yöpyä autiotuvassa. Matkaan mukaan lähti tällä kertaa kaksi vanhinta lasta. Autiotuvaksi valikoitui Tuurunkankaan autiotupa, jolle laskeskelin matkaa lyhyimmillään kertyvän noin 2-3km.

Kun vihdoin saimme kaikki tavarat pakattua ja eväät valmisteltua, lähdimme ajamaan kohti Joutsijärveä. Lunta oli kohtuullisesti maassa ja lämpötilakin ihan hyvä, noin nollan tietämillä. Ikävän ilmasta silti teki isoina märkinä hahtuvina satava lumi, joka kasteli rinkkojen yläosat ja vaatteiden hartiat sekä hihat. Itse asiassa lähtö venähti niinkin pahasti, että pääsimme lähtemään autolta vasta noin klo 21. 

Matka autiotuvalle oli lyhyt, mutta tuntui pimeässä sakeassa lumisateessa pitkältä. Jännitystä lisäsi melkoisesti matkalla olevat vesistöjen ylitykset, jotka tehtiin tukevalla lautalla ja ei-niin-tukevalla soutuveneellä. Molemmat olivat ketjuilla kiinni vaijereissa. Lautalla ylitys onnistui ongelmitta, mutta soutuveneellä sai olla tarkkana. Veneen pohjalle oli kertynyt jonkin verran jäätä, mikä lisäsi painoa. Vene ui siis melko syvällä ja ylitettävässä välissä tuuli melkoisesti, mikä osaltaan vaikeutti lisää ylittämistä.

Autiotuvalle päästyämme teimme tulet takkaan, jonka kunto oli heikohko. Tuvassa olikin info-lappu, jossa kerrottiin takan ja piipun olevan kevään korjauslistalla. Tuvassa ei ollut muita ja kelin sekä kellon ajan takia en uskonut sinne enää muita tulevankaan, joten valtasimme koko pöydän ja aloimme tekemään iltapalaa. 

Herkullista kalakeittoa.

Olimme suunnitelleet lähtevämme aikaisemmin liikkeelle, joten olin varannut illaksi tukevan ruuan. Olin kuorinut valmiiksi perunat ja porkkanat. Seuraavaksi piti kuoria sipuli ja pilkkoa ainekset kattilaan. Ruuan teimme kahdella eri kattilalla siten, että keitimme ensin kasvikset toisessa ja jaoimme ne sitten kahteen kattilaan. Tämän jälkeen lisättiin paloiteltu lohi ja kookoskerma. Reissussa olisi hyvin voinut olla mukana tavallistakin kermaa, mutta halusin testata kookoskerman makua kalakeitossa sen huoneen lämmössä säilyvyyden takia. Lopputuloksena oli erittäin maukas kalakeitto. Määrät tosin olivat niin överit, että seuraavana aamuna syötiin vielä loput sopat eikä puuroa tarvittu.

Takka saatiin kyllä palamaan kohtuullisesti, eikä savua tullut liikaa sisälle, mutta tupaa lämmittämään siitä ei ollut. Nukkumaan mentäessä lämpö sisällä oli noin 4°c. Kaikki tarkenivat nukkua yönsä hyvin, eikä kylmä valvottanut ketään. Itselläni oli testissä Cumuluksen Taiga 360 ensimmäistä kertaa muualla kuin riippumatossa. Quilt toimii hyvin noinkin, mutta mikäli mielii nukkua muualla kuin riippumatossa, täytyy panostaa kunnolliseen makuualustaan. Ohut solupatja mallia Jysk ei ollut tarpeeksi lämmin ja pehmeä.

Nukkumaan menossa.

Herättyämme söimme kalakeiton jämät, pakkasimme tavaramme ja lähdimme takaisin kohti autoa. Valoisalla kulkiessa matka tuntui merkittävästi lyhyemmältä ja oli kiva nähdä myös ympäröivä maisema. Yöllä näkyvyys oli vain noin 5-10m lumisateesta johtuen. Veneellä tehtävä ylitys oli edelleen haastava, mutta huomattavasti miellyttävämpi valoisuuden takia.

Tuurunkankaan tupa kuvattuna ovelta.

Kiva reissu, vaikka jäikin vähän lyhyeksi. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi ollut kiva käydä kurkkaamassa myös Sisälmystenlahden autiotupa. Jospa kevään aikana saisi jossakin kohtaa tehtyä hieman pidemmän retken Joutsijärvelle. Maisemat ainakin olivat kivat ja tupakin viihtyisä.

Isosuntin ylitys.

Kirkkosuntin ylitys.

Under- ja topquilt riippumattoon

Mitkä ihmeen under- ja topquilt? Suomeksi alus- ja päällispeitto voisivat olla kuvaavimmat sanat. Kyseessä on siis riippumattoiluun tarkoitetut makuupussin ja makuualustan virkaa ajavat "täkit". No miksi moiset, miksei vain tavallinen makuupussi ja makuualusta? Makuupussilla nukkuessa käytetään yleensä makuualustaa eristämään nukkuja pinnasta, jolla nukutaan. Eriste tarvitaan siksi, ettei makuupussin eristyskyky riitä nukkujan alla, koska kaikki eriste on siellä lyttääntyneenä kasaan, eikä siihen näin pääse sitoutumaan ilmaa. Riippukeinussa nukkuessa pakkautuu selän alle jäävä eriste samalla tavalla, joten selän alle tarvitaan eriste. Toki riippumaton kanssa voidaan käyttää tavallista makuualustaakin, mutta underquiltillä on muutama etu alustaan nähden.

Under- ja topquilt Ticket to the moon single hammockissa.
Kuva otettu ensimmäisen yön jälkeen.

Underquilt on siis "peitto", joka viritetään riippukeinun alle, jolloin nukkujan paino ei litistä sitä, vaan se pysyy ilmavana. Eduiksi makuualustaan verratessa voidaan laskea mm. eristävyys, asento/istuvuus, hengittävyys ja pinta-ala. Underquiltin eristyskyky on usein parempi kuin makuualustan. Toki hyvästä underquiltistä joutuu maksamaan paksuudesta riippuen 150-300€ (nämä hinnat Cumuluksen hintoja). Suurimmassa osassa underquiltejä on eristeenä käytetty untuvaa, joka on kevyttä ja hyvin pakkautuvaa. Tavallista makuualustaa riippumatossa käytettäessä tulee usein ongelmaksi alustan istuvuus. Riippumatto on hieman banaanin mallinen, joten suorakaiteen mallista alustaa on vaikea saada sopimaan siihen hyvin. Lisäksi alusta tahtoo helposti karata nukkujan alta, eikä se eristä nukkujaa kyljistä (selällään nukkuessa). Makuualustan hengittävyys ei myöskään ole ihan parhaasta päästä. Underquilt puolestaan asettuu riippukeinun alle ja oikein asennettuna on joka puolelta riippumatossa "kiinni". Underquilt suojaa nukkujaa myös kyljistä tullen riippumaton laitojen tasalle (riippuu toki maton koosta). Underquiltissä on siis runsaasti enemmän eristävää pinta-alaa, joka tarjoaa nukkujalle paremmat mahdollisuudet vaihdella asentoa ilman, että joutuisi eristämättömälle alustalle. Tärkeä asia underquiltiä käyttäessä on asentaa se hyvin paikalleen, jotta quiltin ja maton väliin ei pääse ilmaa/tuulemaan, jolloin lämpö karkaa.

Kuva riippumatosta nukkumaan mennessä.

Topquilt on makuupussia muistuttava kapistus, joka on jätetty alapuolelta auki siten, että sinne jää täysin eristämätön alue. Yleensä topquilteissä on niin kutsuttu footbox, eli jalkopäästä ne ovat joltakin matkalta "umpinaisia". Topquiltissä ei myöskään ole huppua. Käyttö muistuttaa jotakin makuupussin ja tavallisen peiton välimaastoa. Varsinkin riippumattoa käytettäessä selän alle ei tarvita turhaa eristettä, joka pakkautuisi kasaan, vaan eristäminen tapahtuu underquiltillä. Topquilt on saatu kevyemmäksi karsimalla siitä ylimääräistä materiaalia.

Itselleni under- ja topquiltiksi valikoituivat Puolalaisen Cumuluksen tuotteet. Ko. valmistajan tuotteet ovat mielestäni todella kilpailukykyisen hintaisia ja laadukkaista materiaaleista valmistettuja. Ensi tuntuman perusteella ne vaikuttavat todella laadukkailta. Underquiltinä minulla on Selva 450 ja topquiltinä Taiga360. Yhdessä käytettynä näille ilmoitetaan lämpötilaksi comf. -6c ja lim. -13c.

Kuva riippumatosta aamulla herätessä.
En ollut virittänyt tarppia päälle, joten
yön aikana pääsi kosteus tiivistymään
ja jäätymään topquiltin päälle.

Tunnelmat ensimmäisen yön jälkeen olivat mukavat. Vaikka yöllä oli muutama aste pakkasta, oli minulla koko ajan miellyttävän lämmin. Molemmat quiltit olivat todella muhkeita ja ilmavia, miellyttäviä ja keveitä käsitellä. Lisäämällä hiukan vaatetusta uskoisin pärjääväni tällä setillä kohtuullisesti noin -10c lämpötilaan. Topquiltin käyttömukavuus teki myös vaikutuksen. Quiltiä on helppo käsitellä ja tuntuma on lähes kuin normaalilla peitolla nukkuessa. Riippumatossa nukkuessa makuupussiin vääntäytyminen ei välttämättä ole helppoa, mutta topquiltilla tätä ongelmaa ei ollut. Aion ehdottomasti käyttää topquiltiä myös muussa käytössä korvaamassa tavallista makuupussia. Muumiomakuupussin käyttö lienee tarpeellista vain kaikkein kylmimmillä keleillä, jolloin eristävyys ja mahdolliset lämpökarkailut on minimoitava tarkasti. Underquilt tarjosi hyvin suojaa joka puolelta, eikä yöllä asennon vaihtamiset olleet ongelma. Asennosta riippumatta oli selän tai kylkien alla koko ajan lämmin eriste. Underquiltin asennus mietitytti minua hiukan ennen nukkumaan menoa ja ajattelinkin saattavani joutua parantamaan sitä yöllä. Minkäänlaisia kylmäpisteitä tai vastaavia ongelmia ei kuitenkaan ilmennyt, joten asennukselle ei tarvinnut tehdä mitään. Muuten underquiltin asentaminen on helppoa. Minulla se on kiinnitettynä pienillä karabiineilla riippumaton päihin. Karabiineista lähtee paksuhko kuminyöri quiltin molempiin nurkkiin, joissa on säätömahdollisuus. Lisäksi quiltin päädyissä olevat kiristyksen on kiristetty melko kireälle, jotta päädyt olisivat mahdollisimman umpinaiset. Kuvassa maton ja quiltin väliin jää aukko, mutta matossa ollessa aukkoa ei ole.

Yhteenvetona voin todeta olevani erittäin tyytyväinen ostokseen. Nyt pitänee vain kerätä varoja, jotta voi hankkia myös muulle perheelle pikku hiljaa vastaavat varusteet. Vanhimmalle lapselle voisi ehkä hankkia DD hammocksin underblanketin ja kokeilla sen käytettävyyttä. DD:n underblanket olisi halvempi ja ehkä vähemmän herkkä rikkoutumaan, ja siksi sopivampi 10v. pojalle. Painoa sillä toki on kilon luokkaa, mutta kaikkea ei voi saada.

Pakkauspussi untuvatakille

Aikaisemmassa tekstissäni kehuin saamaani kevytuntuvatakkia. Takki on siis loistava ja tulee kulkemaan mukana retkilläni. Liikkeellä ollessani tuollainen takki on minulle kuitenkin liikaa, ainakin jos selässä on reppu. Aktiivisempaan liikkumiseen ja liikkeellä olemiseen uloimpana/kuorikerroksena käytän puuvillaista tai puuvilla/polyester-sekoite anorakkia. Anorakki on miellyttävä koska se suojaa hyvin viimalta ja pieneltä sateelta, mutta hengittää silti mukavasti. Koska untuvatakki ei kulje retkillä päälläni, pitää se saada pakattua järkevästi reppuun. Käytössäni on tällä hetkellä Ruotsin armeijan vanha LK35-reppu, jossa on vain yksi osasto, eikä erillisiä taskuja. Takin sullominen siis kaiken muun tavaran kanssa samaan lokeroon ei ole helppoa, eikä myöskään järkevää. Takki vaati siis kompaktin pussin, jonne sen saa pakattua.

Kävin eilen paikallisessa kangaskaupassa hakemassa vaimon tarpeisiin sopivia kankaita. Kaupassa ollessani iski inspiraatio ja idea ostaa kangasta ja ommella siitä untuvatakille oma pakkauspussi. Kankaaksi valitsin toiselta puolelta "hopeoidun" laavukankaan. Samalla ostin kangasta sen verran, että pystyn tekemään siitä myös snakeskinin riippumatolle. Kangas ei ole keveintä mahdollista (n.80g/m²). Mikäli snakeskin osoittautuu käytössä toimivaksi, voi tarpeen mukaan hankkia kevyempää kangasta. Ajatus on tehdä vastaava snakeskin myös tarpille ja kokeilla sen käyttöä.

Pakkauspussin tein "oman ajan viettona" lasten mentyä nukkumaan. Tällaiset pienet projektit olen tottunut toteuttamaan ilman sen kummempia kaavoja tai vastaavia. Hahmottelin hieman pakkauksen sivun mittoja ja päätin tehdä pohjasta neliön mallisen. Jälkikäteen ajatellen ympyrä olisi saattanut minimoida paremmin pussiin jäävän hukkatilan. Pohjan kooksi valikoitui 13x13cm. Leikkasin kankaasta reilun korkuisen ja 52cm+saumavarat kokoisen suikaleen. Ompelin suikaleen putkeksi ja leikkasin neliön mallisen pohjapalan. Pohjapalan ompeleminen oli hieman haastavaa, mutta onnistui kuitenkin kohtuullisesti. Kun pussin pohja oli kiinnitetty sulloin takin sinne ja mittasin suurin piirtein riittävän korkeuden. Katkaisin pussin jättäen siihen varan nauhakujaa varten. Katkaisun jälkeen ompelin yläpäähän nauhakujan ja pujotin sinne nyörin ja laitoin lukon. Tässä vielä muutama kuva pussista.

Uusia varusteita

Viimeisen postauksen jälkeen on varusterepertuaari karttunut melkoisesti. Myös muutama pikku retki on ehditty tekemään, mutta niistä sitten eri postauksessa. Varusteita on kartutettu "pikkusälällä" ja suuremmilla hankinnoilla. Osan varusteista sain syntymäpäivälahjaksi, osan olen ostanut ja osan tehnyt itse. Suurin osa varusteista on hankittu/saatu riippumattoilua varten. Nyt kasassa alkaakin olemaan lähes kaikki "tarpeellinen".

Ensin hankinnat, jotka eivät suoranaisesti ole riippumattoilua varten. Skanssin Partioaitasta mukaani tarttui Trekmates Thermo blanket. Tätä on tarkoitus kannella mukana päiväretkillä lähinnä maavaatteen virkaa ajamassa. On mukavampaa levittää tavarat ja laittaa lapset istumaan kuivalle alustalle kuin märkään maahan. Toinen suunniteltu käyttökohde tälle on asettaa se maahan riippumaton alle estämään maasta nouseva kosteus. Peite oli tarjouksessa ja maksoi 12,90€. Hinta oli mielestäni kohtuullinen ja tuote vaikuttaa kaikin puolin ok laadukkaalta. Tuotteen painoksi ilmoitettiin Partioaitan sivuilla 359g. Kotona punnitsin tuotteen ja se painoikin 585g. Tietojen virheellisyys oli pienoinen pettymys. Olin Partioaittaan yhteydessä ja nyt tuotteen paino on korjattu oikeaksi. Kuvassa peite suojaamassa nuorimmaista tuulelta iltapalaretkellä.

Toinen hankinta Skanssin Partioaitasta oli Light my fire Titanium spork. Muovisia sporkkeja minulla on ollut aikaisemmin, ja ne ovat malliltaan toimivia. Olen pyrkinyt vähentämään muovin määrää ja lisäämään kestävämpiä/ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja niin retkeilyssä kuin kotonakin. Metallinen spork on yksi askel kohti tätä. Lisäksi sillä voi nyt huomattavasti huolettomammin hämmennellä kuumia ruokia. Titaaniversiona ei sporkin painokaan juuri eroa muovisesta, joten kevytretkeilymeiningillä mennään senkin osalta.

Koska Skanssin Partioaitassa ei ollut Fjällrävenin y-telttakiiloja tilasin ne Partioaitan verkkokaupasta. Kiiloja tilasin 5 kappaletta. Kiilat ovat tarppiani varten. Tarppia on tarkoitus käyttää pääasiassa riippumaton katoksena, mutta tarpeen mukaan myös muussa suoja/majoite käytössä. Kiiloja en juuri ole testannut muuta kuin yhdellä iltapalaretkellä, jolla tein tarpin koepystytyksen testatakseni kiiloja. Kiilat ovat tukevan oloisia ja kohtuullisen keveitä (14g/kpl), eivätkä olleet kalliita, 2€/kpl. Kiilojen käytettävyydestä, kestävyydestä ja pitävyydestä tehtäneen arvio muutaman todellisen käyttökerran jälkeen.

Oiva lisä vaatetuspuolelle on Peak Performancen hupullinen kevytuntuvatakki, jonka sain. Untuvan eristyskyky on hyvä, ja takin untuva on fillpower arvojen mukaan varsin laadukasta. Takin kankaana on Pertexin microlight eco. Vaikka en varsinaisesti ole mikään keinokuitujen ystävä, on takin kangas iholla mukavan tuntuista ja laadukkaan oloista.Takki on toimiva päällimäisenä kerroksena muutamaan pakkasasteeseen leirikäytössä ja aktiivisemmassa liikkumisessa varmasti kylmemmälläkin. Kovimmilla pakkasilla sitä voinee käyttää välikerroksena ja lisätä päälle esimerkiksi anorakin. Takki on kevyt ja niin mukava päällä, että muutamana pakkasaamuna olen töihin lähtiessä valinnut naulakosta sen muiden takkien sijasta. DIY projektilistalle pitänee lisätä pakkauspussi takille, jotta sen saa sullottua tiiviistin ja pakattua helposti reppuun. Tälläinen untuvatakki, jossa on käytetty varsin keveitä kankaita on myös aivan omiaan kevytretkeilyä ajatellen. Takki painaa vain 542 grammaa. Riippumattoilua ajatellen sitä voi hyödyntää kylmällä ilmalla myös jalkojen lisäeristeenä. Keveyden, pakkautuvuuden ja mukavuuden takia tämä saattaa kulkea mukana myös kesäisillä reissuilla. Pitkät vaelluspäivät saavat kropan väsyneeksi, jolloin lämmöntuotanto heikkenee ja iltaisin saattaa tulla kovakin vilu, vaikkei lämpötila laskisikaan kovin alas. Tällöin on mukava laittaa päälle kunnolla eristävä takki, ja nauttia loppuilta ilman vilua.

Suurimmat hankinnat olivat under- ja topquilt riippumattoon. Näihin perehdyn kuitenkin ihan omana erillisenä postauksenaan. DIY projekteistakin tulee oma postauksensa.

Nuotiopannun suoja

Noin vuosi sitten ostin Partioaitasta nuotiopannun, ajatuksena lähinnä paistella lettuja nuotiolla ja risukeittimellä. Pannu osoittautui erittäin hyväksi ja helpoksi käyttää. Kevään aikana vanhin lapsi halusi ostaa myös itselleen samanlaisen pannun, joten taloon tuli myös toinen pannu. Pannujen kaveriksi ostettiin paikallisesta Prismasta teräksiset paistinlastat. Tarkoitus oli poistaa lastoista muoviset kahvat ja korvata ne vähän pidemmillä puisilla kahvoilla, no tarkoitus on edelleen... 

Koska pannuja käytetään nuotiolla ja risukeittimillä, ne luonnollisesti nokeentuvat melkoisesti. En ole niitä sen kummemmin pessyt paistamisen jälkeen, vain pyyhinyt kevyesti ja jättänyt sopivan rasvaiseksi. Pannua ei siis voi noin vain tunkea reppuun, vaan se tarvitsee jonkinlaisen suojan. Omaan pannuuni tein jo ennen toisen pannun hankkimista paksusta pellavakankaasta pussin. Pojan pannu on tähän asti kulkenut mukana muovipussi suojan virkaa toimittaen. Aina pannuja käytettäessä kuuluu kysymys: "Isi, millon mun pannuun tehdään tollanen suojapussi?". Jostain syystä se suojapussin tekeminen on silti jäänyt.

Eilen illalla samainen vanhin lapsi tuskaili läksyjen tekemistä. Aiemmin päivällä oli oltu pulkkamäessä lasten ja heidän serkkunsa kanssa laskemassa mäkeä ja paistamassa makkaraa ja lettuja. Toisen pannun suojapussin puute oli pannujen käytön myötä aktiivisesti mielessä. Tarjosin pojalle vauhditusta läksyjen tekoon ja lupasin, että saa itse tehdä omalle pannulleen suojapussin, kun läksyt on saatu tehtyä. Läksyjen tekoon tuli selvästi lisää motivaatiota, vaikka se edelleen tuntui olevan takkuista. Lopulta, kun läksyt oli tehty alettiin mittaamaan jo valmiina olevaa pussia ja miettimaan uuden kokoa. Poika kirjoitti mittoja paperille ja pohdittiin yhdessä. Kehoitin lisämään saumavarat ja autoin kankaalle merkinnässä. Seuraavaksi vuorossa oli leikkaaminen ja pussin kaarevan kärjen piirtäminen. Jouduin auttamaan hieman, jotta kaaresta tuli kaari eikä suora. Kun palat olivat valmiina oikean mallisina ja lähes samanlaisina, kysyin pojalta haluaisiko hän kiinnittää ne yhteen nuppineuloilla ennen ompelua, vastaus oli kyllä. 

Pienen opastuksen jälkeen poika ompeli itsenäisesti pussin saumat, siistiä ja huolellista jälkeä tuli. Pussin suulle tehtiin nauhakiristys ja sille piti ommella oma kuja pussin reunaan. Kujan kääntäminen ja kiinnittäminen nuppineuloilla sujui mallikkaasti. Kujan ompelukaan ei tuottanut suurempia ongelmia lukuun ottamatta pussin sivusauman ylitystä. Kun kuja oli valmis, käännettiin pussi oikein päin ja etsittiin jostain jotakin nyöriksi kelpaavaa. Nyörin väri ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta muuta ei kotoa tähän hätään löytynyt. Nyörin pujotuksen jälkeen pussi oli valmis.

Koko projektissa apuna olin vain mitoituksessa, piirtämisessä ja neuvomassa vieressä, silloin, kun neuvoja tarvittiin. Ompelukonetta ja saksia en käyttänyt. Pitänee olla ylpeä vajaa kymmenvuotiaasta, joka on näin taitava. Nyt voi molemmat pannut huoletta tunkea reppuun, pelkäämättä muiden tavaroiden nokeentumista. Tässä vielä muutama kuva valmiista tuotteesta.

Kokeillaan nyt tällaistakin

Minulla on pitkään ollut mietinnässä kirjoittaa blogia omista touhuistani, mutta nyt sain viimein aikaiseksi. Tämä blogi on nyt rajattu aika selkeästi retkeilylle, mutta katsotaan josko jatkossa saisi vaikka toisenkin blogin, missä voisi sivuta omavaraisuutta. 

Retkeily ja luonnossa liikkuminen/oleminen ovat kiinnostaneet minua jo pienenä. Lapsuusajan synttärirahoilla tulikin hankittua niin kiikarit, pikkurinkka kuin minitrangiakin. Tuolloin luonnossa liikkuminen rajautui lähinnä kotia reunustaviin metsiin, joihin tehtiin erilaisia "seikkailuja" sisarusten kanssa, ja isoisän kanssa lähisaaristossa veneillen vietettyihin päiviin. Noin kymmenvuotiaana mukaan tuli partiotyylinen toiminta, jossa olin mukana, kunnes toiminta paikkakunnalla lopetettiin. Toiminnassa olin mukana erilaisilla leireillä ja lyhyehköillä retkillä. Perheen perustamisen, talon ostamisen ja remontoinnin myötä aikaa retkeilylle tuntui löytyvän aina vain vähemmän. Perhe kasvoi, työt vaihtuivat ja arki sujui kiireisesti. Koskaan ei kaipuu metsään ja luontoon kuitenkaan sammunut, ja ainakin mielikuvissa suunnittelin erilaisia retkiä useinkin.

Talomme on metsän laidalla, pienehkössä maalaiskylässä. Luonto on siis kokoajan läsnä, vaikkei sitä erikseen "lähtisi" kokemaankaan. Silti aivan liian harvoin tulee astuttua tuonne metsään. Olen myös herkästi suorituskeskeinen ihminen, eli minulle lyhyestäkin metsäretkestä tulee helposti suoritus, jossa on selvät orjalliset vaiheet. Kun vaiheet on suoritettu, on retki "nautittu" ja voi palata kotiin. Pitäisi siis paremmin oppia pysähtymään ja nauttimaan hetkestä ilman suorittamista. Toisaalta monet parhaimmista hetkistä luonnossa ovat tulleet kuin varkain, kun on ulkona ollessa hetken mielijohteesta ottanut muutaman askeleen metsään tai pysähtynyt kotitalon portaille ihastelemaan auringonlaskua.

Mielestäni kunnon retki on tarkoittanut vähintään yhtä yötä ulkona. Nykyään pystyn kutsumaan retkeksi jo lähimetsässä lasten kanssa tehtyä lyhyttä kävelyä. Retkeilyä ei ehkä ole niinkään tekeminen ja suorittaminen vaan oleminen ja mielentila.

Lasten kanssa retkeileminen tuo omat haasteensa. On vaipat ja vessakäynnit, osa väsyy ja heitä pitäisi kantaa. Isoimmat turhautuvat toisten hitauteen ja "holtittomimmat" säntäilevät lähes nuotioon. Haasteellisuudesta huolimatta se on kuitenkin hyvin antoisaa. Lapsille makkarat nuotiolla jopa omalla pihalla on suuri elämys. Nykyään pyrinkin tekemään lyhyitä pyrähdyksiä kaikkien tai osan lapsista kanssa, ja jos hyvin käy, saa välillä vaimonkin mukaan.

Jossain minussa on myös aina asunut välinehifistelijä, joka haluaisi omistaa parasta, uusinta ja hienointa. Sittemmin omien arvojen muuttuessa, kiinnostus perinteitä ja perinteisiä välineitä ja tapoja kohtaan on noussut arvokkaaksi asiaksi. Nyt yritetäänkin sitten hakea tasapainoa näiden kahden välillä, lisäksi usein tulee myös punnittua tavarat. Lasten kanssa kulkiessa joutuu useimmin itse kantamaan suurimman kuorman ja usein pienintä lastakin, niin tahtoo noilla tavaroiden painoilla olla merkitystä. Toki myös mahdollisimman pienellä ja kevyellä kulkeminen yksinäänkin on kiehtova ajatus. Vierastan, mikäli mahdollista, keinokuituja ja rakastan villaa sekä suosin muita luonnonkuituja. Muutenkin mahdollisimman kestävät ja pitkäikäiset asiat ovat mieleeni.

Tällaisin ajatuksin blogia kirjoittamaan. Yritän kirjoitella retkistäni yksin ja perheen kanssa. Pohtia uusia ja vanhoja varusteita. Suunnitella uusia välineprojekteja ja joskus myös toteuttaa niitä.